Harjoittelun tahtia lisätty 15.6.2016
Harjoittelun tahtia lisätty 15.6.2016
Ohjaajani mielestä harjoittelun tahtia on lisätty huomattavasti, vaikka itse olenkin sitä mieltä, että koko ajan pitäisi tehdä jotain. Aina kun joudun odottamaan autoon tai koiratarhaan, niin ilmaisen mieltäni haukkumalla tai heittelemällä vesikuppiani. Harjoittelu ja huomion saaminen on niin kivaa, että pitäisi päästä koko ajan tekemään.
Ohjaaja taas oli välillä huolissaan, kun halu tehdä on kova, mutta opittua asiaa pitäisi vähän sisäistää. Hän jutteli minulle pitkään yhtenä iltana, ettei voi vaan löytää kaikkea ja heitellä ympäriinsä ja riehua. Pitäisi osata näyttää ohjaajalle rauhassa, että täällä on hylsy, esine tai jäljen lähtöpiste ja sitten luvan kanssa jatkaa toimintaa. Ohjaaja selitti, että kaikki tekeminen perustuu yhteistyöhön. Ei riitä, että minä (ylivertaisen) hajuaistini avulla löydän jotain, vaan tärkeintä on näyttää se hänelle. Asiaa auttoi tietenkin, että ohjaaja syötti minulle lihapullia aina kun rauhoituin kuuntelemaan hänen tylsiä juttujaan.
En minä nyt heti kaikkea tajunnut, mutta jotain tapahtui kuitenkin. Ohjaaja sanoi, että teimme harppauksen eteenpäin oppimisessa. Viikkojen harjoittelun jälkeen osasin tulla sivulle, mennä maahan, istua (ja pysyä paikallaan). Ja mikä parasta tajusin yhtäkkiä, että isäntä haluaa minun osoittavan hänelle ruutisavukaasun hajua. Tätä hajulähdettä oli nuuskittu ja tutkittu, olin saanut palkkioita pelkästä hajusta ja siitä kiinnostumisesta. Minä kun vain haistoin samalla metallin hajua, isännän hajua, ruuan hajua, linnun kakkaa, tulevan sateen ja kaikkea muuta.
Tajusin kuitenkin yhtäkkiä, että palaneen ruudin haju oli tärkeää. Ohjaaja oli onnellinen kaikesta tästä. Palkitsin häntä myös jäljellä ilmaisemalla esineitä ja pysymällä jäljen päällä. Aion kuitenkin vielä vetää liinassa, koska minusta tuntuu, että saamme jäljen tekijän kiinni jos ajamme oikein kovaa. Nuo ihmiset, varsinkin tuo poliisiohjaajani vaan tuntuu oleva liian hidas vauhdiltaan. Ohjaaja väittää että hiljaa hyvä tulee, eikä se kiirehdi mihinkään.
Olen kuitenkin aiheuttanut myös harmaita hiuksia lähipiirissäni, koska se kuuluun rooliini koiranpentuna. Olen onnistunut nielaisemaan yhden avaimen ja yhden metallihylsyn esine-etsinnän aikana. Ohjaaja murehti ja mietti, että pitääkö minut pakottaa oksentamaan vai viedä eläinlääkäriin keskellä yötä, vai mikä auttaisi. Minua nämä esineet eivät vaivanneet ollenkaan, vaan katselin tyynenä muiden koheltamista. Lopulta isäntä keksi vanhan konstin eläinlääkärin ohjeilla ja syötti minulle purkitettua tankoparsaa, jota sai lähikaupasta. Tankoparsan kuidut kietoutuivat mahassani metalliesineiden ympärille ja seuraavana päivänä kakkasin vaivatta avaimen ja hylsyn ulos pitkänä kuitumassana. Kuidut estivät teräviä kulmia aiheuttamasta vammoja sisuskaluilleni. Isäntä sanoi, että ”yksi wanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia” ja oppi kuitenkin itse jotain uutta eläimistä. Isäntä myös kertoi, että tämä ei ollut vielä mitään. Aikoinaan eräs rajakoira nielaisi kokonaiset sukkahousut ja 1 kg pussin kuivaa riisiä ja siitäkin selvittiin ruokaöljyllä ja käsivoimilla.
Kaiken tämän kehityksen jälkeen aion tulevaisuudessa romahtaa ja taantua pikkuvauvaksi, koska minulle tulee murrosikä ja saan enemmän huomiota, jos en yhtäkkiä enää osaa mitään…