Henkilöhakua ja muuta hauskaa 7.6.2016
 |
Henkilöhakua ja muuta hauskaa! 07.06.2016
Koulutus edistyy välillä harppauksin eteenpäin ja välillä pienillä taka-askelilla taaksepäin. Uutena asiana on aloitettu ruutisavukaasun etsintä ja purkkiradan käyttö hajuerottelun opettamiseen. Minun mielestä etsintä on kivaa, mutta ohjaaja on liian hidas klikkerin ja makupalojen kanssa. Ohjaaja taas yrittää selittää pennulle, että pitäisi vähän rauhoittua, eikä yrittää esimerkiksi ilmaista kolmea esinettä yhtä aikaa etsintäruudussa.
Pellolla on nyt kivaa juosta varsinkin, kun ojissa on kivasti vettä. Otan riemulla vauhtia ja löydän jokaisen lätäkön, mihin mahtuu uimaan. Vaikka henkilöhaku ei erikoiskoiran suoranaiseen osaamiseen kuulukaan, niin sitä on silti vähän harjoiteltu. Ei kai siitä haittaa ole ja onhan se tosi mukavaa puuhaa. Viimeisimmässä harjoituksessa halusi mukava työkaveri olla maalimiehenä ja mennä suurpaalien taakse piiloon pellolla. Isäntä lähetti minut liikkeelle ja menomatkalla etsintäalueelle onnistuin uimaan ojassa, jonka vieressä on lietekaivo. Koirasta lähtevä haju ja ulkonäkö oli juuri sellainen kuin voi kuvitella. Uinnin päälle löysin kuitenkin ilmasta hajuvanan ja suuntasin kohti paalien takana odottavaa maalimiehenä toimivaa konstaapelia. Labradorinnoutajalle tyypillisesti tulin maalimiehen luokse ilolla ja innolla ja asetin koko likaisen kehoni konstaapelin syliin. Onneksi työkaveri on koiraihmisiä ja haalareita saa pestyä…
Toinen vastaava hauska tapahtuma sattui Kauhajoella Pohjanmaan koiraryhmien koulutuspäivillä, joihin pääsin ensimmäistä kertaa mukaan. Kolmen päivän koulutustapahtuma sisälsi jäljestystä, esine-etsintää ja henkilöetsintää. Kolmannen päivän harjoituksissa päätimme isännän kanssa kokeilla henkilöhakua ylätuulesta harvassa männikkömetsässä. Maalimieheksi suostui kokenut, keski-ikäinen ja hieman lihavan puoleinen ylikonstaapeli, jonka itsetunto pystyy siirtämään vuoria paikaltaan. Ohjaaja antoi yhden kokonaisen lenkkimakkaran ylikonstaapelille ja varoitti Sampon olevan erittäin nopealiikkeinen ja kiihkeä. On mahdollista, että labradori yllättää ylikonstaapelin ja varastaa lenkkimakkaran liian aikaisin hänen käsistään. Näin ei saisi käydä, koska samalla makkaralla pitäisi tehdä useita harjoituksia peräkkäin. Ylikonstaapeli vakuutteli aloittelevalle erikoiskoiranohjaajalle, että partiokoiran ohjaajana hän kyllä varmasti pärjää pienen labradorin kanssa...
Mies meni piiloon ja lähdin riemulla etsintään alatuulesta. Noin 100 metrin etäisyydeltä pystyi jo ohjaajakin toteamaan, että nyt koira irtoaa ja varoitti maalimiestä Virve -radiolla. Syöksyin maassa makaavan maalimiehen kimppuun ja onnistuin kääntämään maassa makaavan ylikonstaapelin selälleen. Muutaman sekunnin sadasosan sisällä oli myös makkara riistetty kokonaisuudessaan ylikonstaapelin isoista kourista ja koko palkkion nielaistu sen sileän tien. Ylikonstaapeli joutui toteamaan, että "se #"¤%%?? sika varasti koko makkaran". Haimme lisää makupaloja ja jatkoimme harjoittelua. Ylikonstaapelikin totesi lopuksi, että olen yllättävän kiihkeä luppakorvaksi.
Lopuksi haluan lähettää terveisiä virkaveljelleni Leiffille, joka on putkavartija Mahlamäellä projektikoirana. Mahlamäki kouluttaa ja kasvattaa malinoispentu Leiffiä Hämeenlinnan poliisikoiralaitokselle ja Leiffi on täällä Vaasan pääpoliisiasemalla minun kanssa samassa talossa. Leiffi oli päässyt paikalliseen hyvin liberaaliin ruotsinkieliseen lehteen ja saanut sosiaalisessa mediassa valtavasti suosiota. Minä ja isäntä haluavamme tukea täysin Leiffin ja Mahliksen toimintaa, mutta muistuttaa silti, että erikoiskoira on aina erikoiskoira. Esimerkiksi partioautoihin ilmestyi pääkallon kuvat erikoiskoiran ilmestyttyä koiraryhmään, koska useampi työntekijä Vaasassa valitti Sampon olevan kiukkuinen ja haukkuu tomerasti kaikkia, jotka lähestyvät virka-autoa. Leiffistä taas on kuulunut vain "söpöjä" kommentteja viimeaikoina. Ohessa kuva todisteena…