Salkku täynnä huumeita 24.2.2017

Salkku täynnä huumeita

Pitänee taas hieman päivitellä erikoiskoira Sampon kuulumisia. Oltiin ensimmäisellä oikealla huumejaksolla Hämeenlinnan poliisikoiralaitoksella helmikuun alussa ja kuitattiin koulutuskäyttöön lisää kemikaaleja ja kirjainyhdistelmiä, jotka pitäisi hajuina koiralle opettaa. Hajuja alkaa olla jo yli kymmenen erilaista ja osa ei ole enää ”perinteisiä” huumeita, vaan synteettisiä ja suunniteltuja kemikaaliyhdisteitä.

Tämä tarkoittaa sitä, että tulevan puolen vuoden aikana erilaisia hajukombinaatiota ohjelmoidaan koiran hajumuistiin urakalla. Koiraa siis palkitaan hajun aktiivisesta haistelusta, reagoinnista ja löytämisestä. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, niin samaan aikaan pitää opetella etsimään näitä hajuyhdisteitä, huoneistoista, ajoneuvoista, ihmisten päältä ja maastosta.

Tasontarkastukset ovat tulossa syksyllä ja sovittiin Sampon kanssa, että yritetään läpäistä ne kunnialla. Muuten muut koirat nauravat meille, kun ollaan ainoa erikoiskoirapari Pohjanmaalla (ja on vielä ne luppakorvatkin).

Talvi on ollut vähäluminen, joten jälkeä on pystynyt harjoittelemaan melkein koko ajan. Kovalla alustalla käytetään edelleen vähän ruokaa motivoimaan vaikeaa jäljestystä, mutta maastossa ruokaa on ollut enää palkkiona esineiden kohdalla. Jälki sujuukin jo aika hyvin, joten sen suhteen ei PITÄISI tulla suuria ongelmia.

Kolmas kompastuskivi on hallinta ja tottelevaisuus. Sampo on opettanut isännälleen paljon labradorinnoutajista. Minkäänlaista pakkoa tai pakottamista mihinkään ei ole voinut käyttää. Sampo oli keksinyt, että oikein kivan treenipäivän päätteeksi ei ole kiva mennä autoon, koska sitten tekeminen loppuu. Isäntä erehtyi yhden kerran pakottamaan koiran auton kaulapannasta nostamalla ja se olikin sitten virhe. Sampo pysyi sen jälkeen kunnioitettavan kahden metrin etäisyydellä auton sivuovesta ja virnuili jotenkin ilkikurisesti (ei siis osoittanut mitään alistumisen tai kunnioittamisen merkkejä).

Ohjaajan hermorakenne on kuitenkin kehittynyt labbiksen kanssa ja ruualla voi korvata kaiken. Kun muutama kuukausi sai nakkia aina auton häkkiin hypätessä, niin nykyisin riittää että käsi on nakkitaskulla ja koira syöksyy kuin ohjus autoon. Pitää olla koko ajan askeleen ovelampi, kuin tuo nappisilmä, joka tuntuu näkevän, kuulevan ja muistavan kaiken. Paikalla olemisen harjoittelu on myös ollut Sampolle hankalaa. Paikoillaan on niin vaikea pysyä, kun juokseminen on kivempaa. Ohjaaja kuitenkin laittaa välillä nakinpalan metrin päähän kuonosta ja silloin koira vaipuu syvään hypnoosiin ja tuijottaa nakinpalaa useita minuutteja paikallaan maaten…

Koulutus etenee kuitenkin hyvin ja ollaan Sampon kanssa tyytyväisiä.

Sampo pääsi tapaamaan siskoansa Vilmaa poliisikoiralaitoksella.

Vilmakin on valtiolla töissä ja työskentelee vankilassa huumekoirana.