Sampo haukkui anopin

Labradorinnoutaja vahtikoirana

Ohjaajani työskentelee pääsääntöisesti koirapartiomiehenä valvonta- ja hälytyssektorilla. Suomeksi sanottuna järjestyspoliisissa. Saan olla mukana töissä aina, kun meillä on työvuoro, mutta en aina pääse mukaan partioautoon. Viime aikoina vielä vähemmän, koska autossa on aikuinen partiokoira ja tilaa on rajallisesti. Toinen syy on se, että koirapartiolle on ollut paljon tilausta kesäkuun aikana.

Ohjaajani sanoo, että ei ole koko ajan mukavaa olla hälytysajossa ja stressaavassa ympäristössä (varsinkin, kun ohjaajani usein ajaa partioautoa). Kyllä minä olen välillä päässyt mukaan hälytystehtävien ajoon ja voi veljet on se jännää. Ensin on hiljaista, eikä mitään tapahdu. Sitten se kummallinen puheradio autossa alkaa puhua hieman kiihtyneellä äänellä ja koiramiehet tulevat ripeästi autolle. Sinisiä valoja alkaa vilkkua ja välillä se autokin ulvoo ja huutaa kauheasti. Sitten mennään yleensä aika ripeällä vauhdilla ja risteyksissä auto kääntyilee, niin että ei voi oikein koirahäkissä makoilla.

Perillä kohteessa aikuinen virkaveljeni Nasu – koira selkeästi muuttuu terävämmäksi. Varsinkin jos sivuovi aukeaa ja mahdollisuus osallistua toimintaan kasvaa. Jos käy niin, että Nasu ei pääsekään mukaan, niin se kyllä ilmoittaa että ”hei minä olen täällä, haluan mukaan ja voin kyllä ratkaista tilanteen. Ette pärjää ilman minua!”. Minä kuuntelen nöyränä vieressä, mutta katselen kyllä kauhean kiinnostuneena. Pääsääntöisesti Nasu kuitenkin lähtee ja minä jään autoon odottamaan. Sitten kun he palaavat, niin monesti Nasu läähättää ja joskus poliisimiehetkin ovat hengästyneitä. Aika usein he laittavat auton takaluukkuun rosvon tai jopa kaksi.

Hälytysvuoroista johtuen minä olen kulutellut aika paljon aikaa työpaikan koiratarhalla ja toisessa koira-autossa, joka ei ole ajossa. Olen hieman turhautunut tähän makoiluun ja päätin opetella vartioimaan työnantajan ja isännän omaisuutta. Olen huomannut että on tärkeä ilmoittaa aina kun joku lähestyy isännän ajoneuvoa tai kotipihaa. On ihan turha yrittää hiipiä meikäläisen vartioimalle alueelle, paljastan sinut heti tomeralla haukulla ja tuijotuksella.

Kotona olen erikoistunut paljastamaan isännälle rakkaan anopin ilmestymisen pihamaalle. Isäntä on joskus sanonut, että rakkaan vaimon äiti on hiljaisen lähestymisen mestari ja ilmestyy eteiseen kuin haamu, yleensä aikaisin aamulla. Tämä ei onnistu nykyisin. Aloitan heti vahvan haukun, kun anopin hiipivä hahmo kiertelee kasvimaata rikkaruohoja kitkien tai muuten vain sauva -kävelee paikalle tervehtimään lapsenlapsiaan.

Isäntää usein naurattaa tämä vahtiminen, mutta kerran yövuoron jälkeen aamulla aloitin ilmoittamaan heti isännän nukahdettua, että nyt on hätä. Olin ulkotarhassa ja huusin kaikin voimin, että joku tunkeutuja on pihamaalla. Juuri nukahtanut isäntäni tuli kiukkuisena ulko-ovelle, paiskasi oven auki ja karjaisi ”kuka #%¤!! siellä nyt kulkee ja Sampo turpa kiinni”. Minä menin koppiin ja anoppi hiipi pois kasvimaalta, jossa oli ollut hyvää hyvyyttään kitkemässä rikkaruohoja… Isäntääkin hieman hävetti huutaminen.

Onneksi pääsimme nyt kesälomalle ja saamme hieman levätä. Aioin silti jatkaa vahtimista, koska se on kivaa ja aiheuttaa hauskoja tilanteita.