Vilma siskon terveiset

Hei Sampo veli!

Sinun blogia kun luin niin miksi musta tuntuu, että meidän ohjaajilla on ollut samoja ongelmia…minä en kyllä tajua miksi. Eihän ne pienet esineet mahassa tuntuneet ja uloshan ne tuli niin kuin pitääkin. Turhaa vaivaavat päätään tuommoisilla eihän mekään niin tehdä. Voin kertoa yhden jutun. Kun etsin niitä avaimia ja ehkä hieman otin suuhun, mutta muistinkin, että niin ei saa tehdä. No ohjaaja kävi hakemassa käsikäyttöisen metallinilmaisimen ja käytti sitä minun vatsanikin vieressä. Eihän se minun vatsassa ollut, vaan siinä nurmikolla minne sen jätin. Jouduin uudestaan näyttämään missä esine on menemällä maahan ja painamalla vielä nenän avaimeen.

Minä olen kanssa sitä mieltä, että kaikkea mahdollista pitää vähän haukkua ihan vaikka varoitukseksi vaan. En ymmärrä miksi ohjaajani ei aina oikein tykkää, vaikka hienosti ilmoitan kaikesta epäilyttävästä.

Meillä vankilassa ei ole rosvoja karkuun lähtenyt niin en ole vielä päässyt rosvon jälkeä ajamaan. Peuran jälkiä ajan mielelläni metsässä ja aina kun lähden peuran jälkeä ajamaan niin ohjaaja kutsuu pillillä takaisin?! Minä muuten tykkään lenkillä etsiä esineitä ja tuoda niitä ohjaajalle. Välillä ohjaajan silmät pyörivät päässä kun kannan mitä eriskummallisia esineitä hänelle.

Ohjaajan työkaverit muuten jostain kummasta syystä sanoo, että musta lähtee karvaa. Niitten vaatteet näyttää aika hauskoilta kun olen pyörinyt niitten jaloissa ja välillä sylissäkin. Niillä on vaan niin väärän väriset vaatteet minun karvoille.

Mutta hei veli eiks niin, että meistä tulee parhaita virkakoiria aikuisina. Me löydetään kaikki huumeet ja aseet (sä myös rahat). Mikään esine ei jää meiltä löytymättä. Maailma on meidän ja me voitetaan kaikki rosvot!

Terveisin siskosi Vilma  (Hakukoneen Twitter)