Uusi-Suomi 21.11.1976

Mistä legenda Lexin jälkeen?

- Poliisikoiralaitos vaatimaton ahertaja –

Julkaistu UUSI SUOMI - lehdessä sunnuntaina 21. marraskuuta 1976

Teksti: Rauno Iitti, kuvat: Mauri Vuorinen

”Tämä on poliisikoira Lexin tarina. Ei liene montakaan suomalaista, joka ei jo entuudestaan tietäisi jotain Lexistä.”

 Näin alkaa toimittaja Aake Jermon ja vanhemman konstaapelin Veikko Ylösen yhteisvoimin synnyttämä teos, Otavan kustantama kirja ”Poliisikoira Lex”.

Siinä on heti aluksi sinänsä sopiva huomautus tuosta urheasta poliisikoirasta, joka vajaa vuosi sitten jouluna sai surmansa murtomiehen ampumista luodeista.

Alkuhuomautus  viittaa  kirjan punaiseen lankaan, joka on havaittavissa ensi sivulta loppuun saakka: Lex oli legenda jo eläessään…

Niin oli ja on edelleenkin. Tekihän se lähes kahdeksan vuotta kestäneen elämänsä aikana 108 pidätystä, poliisikoirien toistaiseksi lyömättömän Suomen ennätyksen. Aake Jermo kirjoittaa: ”Tämä kirja on vaatimaton muistomerkki Lexille. Muistomerkkinsä Lex (Laki) on taatusti ansainnut”.

Mutta onko legendaarisuus, ennätystehtailu välttämättä parasta lain ja järjestyksen turvaamisessa? Onko ehkä muita yhtä päteviä tapoja? Mihin periaatteisiin nojautuu työ poliisikoiralaitoksessa?

Miten siellä koulutetaan poliisikoiria? Onko kenties kasvamassa uusia legendoja?

- Jermon ja Ylösen kirjassa on paljon ansiokasta, laitoksen johtaja Sakari Lassila sanoo. Kaikkia kirjassa esitettyjä näkemyksiä  koulutustavoitteista en silti allekirjoita, hän huomauttaa.

- Ei myöskään tarvinne pyrkiä legendaarisuuteen, liialliseen julkisuuteen, vaan mahdollisimman tasaiseen ja tehokkaaseen työhön eri puolilla maata, missä pätevän miehen ja koulutetun koiran apua tarvitaan joko rikollisen kiinni ottamisessa tai kadonneen etsinnässä, on Lassilan mielipide

Vain saksanpaimenkoiria, mutta… Ei rotusyrjintää Ahveniston mäellä

Punaisten talojen mäellä ei harjoiteta rotusyrjintää, vaikka jokainen hongikkoisella kumpareella valppaasti kuononsa kohottava karvaturkki onkin saksanpaimenkoira.

Poliisikoiralaitos on vuosikymmenien kokemuksen perusteella vain havainnut, että tämän rodun edustajilla on parhaat edellytykset selviytyä poliisikoiran vaativista tehtävistä.

Hämeenlinnan Ahveniston yhdelle nyppylälle johtaa mutkaileva  tie, joka lopulta kiipeää 40 metrin korkeuteen.  Siellä huipulla ovat punaiset tuvat, keltainen tarharakennus, verkkoaitaus rinteessä sekä siellä täällä telineitä, esteitä.

Poliisikoiratoiminta Suomessa lähti käyntiin 1900-luvun alussa. Vuonna 1918 perustettiin poliisikoiralaitoksen edeltäjä Vuoksenniskalle. Sieltä se siirrettiin nykyiseen sijaintipaikkaansa Hämeenlinnaan vuonna 1921.

Vuonna 1927 laitokselle alettiin rakentaa omia toimitiloja, ja vuotta myöhemmin se alistettiin suoraan sisäasiainministeriön silloisen poliisiasiainosaston alaiseksi.

Poliisikoiralaitos on valtion omistamalla 7,5 hehtaarin suuruisella tontilla, joka rajoittuu Ahveniston luonnonsuojelualueeseen.  Sijoituspaikka on aikoinaan valittu viisaasti, sillä vuosikymmeniä myöhemminkin alue täyttää erinomaisesti sille asetettavat vaatimukset.

Poliisikoiralaitoksen vakinaisen henkilökunnan ja kursseilla käyvien poliisimiesten  sosiaaliset tilat sen sijaan ovat puutteelliset. Lähiaikoina ne kuitenkin paranevat, sillä uudisrakennus on luvassa. Rakentaminen alkaa näinä päivinä.

Laitoksen henkilökuntaan kuuluu johtaja, kolme kouluttajaa, toimistohenkilökuntaa, sivutoiminen eläinlääkäri, sekä tilapäistä työvoimaa.

Ahvenisto kouluttaa ja luovuttaa vuosittain  kolmisenkymmentä uutta poliisikoiraa. Laitoksen kolme kouluttajaa, O n n i S a r v a l a, R e i j o L a i n e ja A r t o H e i n o n e n ovat remmissä ympäri vuoden, vaikka kursseja ei joka hetki olekaan meneillään.

Työllistäjiä riittää laitoksen koiratarhassa, missä jatkuvasti on hoidettavina tai kokeiltavina saksanpaimenkoiria. Kokeilut tarkoittavat tässä tapauksessa sitä, että kouluttajat ottavat selvää, sopivatko laitokselle tarjotut koirat poliisin palvelukseen.

Kurssit ja kertauskurssit merkitsevät sitä, että tällä tärkeällä poliisisektorilla oli esimerkiksi viime vuonna maassamme kaikkiaan 283 koulutuspäivää.

Yksi tärkeä vuosittainen koulutustapahtuma on kevätkesäisin. Touko-kesäkuussa kaikki poliisikoirat kerätään lääneittäin kertauskursseille.

Normaalin poliisikoirakoulutuksen lisäksi poliisien kasvatit saavat myös huumekoulutuksen. Tälläkin alalla saksanpaimenkoira on osoittanut kykynsä kilpailla menestyksekkäästi muiden rotujen kanssa.

Tänä vuonna Suomessa on 145-150 poliisikoiraa, joista huomattava osa työskentelee koiraryhmissä maamme suurimpien kaupunkien poliisilaitoksissa.

Tulevaisuuden maksimitarpeeksi arvioidaan 250-260 koulutettua poliisikoiraa pätevine ohjaajineen.

Karvan tarkka koulu

Koiran hajuaisti on ainakin tuhat kertaa tarkempi kuin ihmisen hajuaisti. Tätä koiran ominaisuutta voidaan erinomaisesti käyttää hyödyksi esimerkiksi poliisikoiratyössä.

Muun muassa ns. alue-etsinnässä koira etsii risteillen maastossa esineitä tai henkilöä kohteesta tulevan hajun perusteella. Tässä työssään koira käyttää lähinnä vain hajuaistiaan – se ei juuri tee näköhavaintoja.

Suojelu on yksi poliisikoiran tärkeistä tehtävistä. Suojelussa poliisikoira avustaa henkilön pidätyksessä, vartioi pidätettyä ja varmistaa pidätetyn kuljetuksen. Ohjaajansa käskystä koira hyökkää pidätettävän kimppuun.

Kaikki poliisikoirat Suomessa ovat saksanpaimenkoiria. Suojelusta puheen ollen on hyvä muistaa, että saksanpaimenkoirauroksen leukojen puristusvoima on noin 450 kiloa.

Poliisikoirat koulitaan päteviksi työntekijöiksi saman tapaisella, joskin vaativammalla harjoittelulla kuin palveluskoirat. Koulutettava koira joutuu selviytymään tottelevaisuuskokeesta, jäljestämiskokeesta, suojelukokeesta ja etsinnästä.

Esimerkiksi pelkästään tottelevaisuuskoe sisältää 11 erilaista tehtävää. Kustakin tehtävästä selviytyminen merkitsee tietyn pistemäärän saavuttamista.

Miehen ja koiran pari koulutuksen lähtökohta

- Miehen ja koiran muodostama pari on kaiken lähtökohta poliisikoirakoulutuksessa. Sillä tavoin, että numero ykkönen ja koira kakkonen, sanoo poliisikoiralaitoksen johtaja Sakari Lassila.

Tästä lähdetään, kun koiranohjaajaksi kelpuutettu poliisimies ryhtyy rakentamaan ehkä pitkäaikaiseksikin muodostuvaa suhdetta hänelle vastavalitun 6-8 viikkoisen suojatin kanssa.

Pätevän koirapartion synnyttämiseksi tarvitaan paitsi pitkäaikaista koulutusta, myös tiettyjä ominaisuuksia niin koulutettavalta koiralta kuin koiranohjaajaltakin.

Mieheltä vaaditaan – onnistuakseen – ensinnäkin, että hänen on oltava innostunut poliisi, ripeä liikkeissään. Hänen on osattava tulla autosta ulos suunnilleen yhtä nopeasti kuin koiransakin.

Koiranohjaajaksi koulutettavalla poliisilla on myös oltava huumorintajua, sillä opetus tapahtuu suurelta osin rosvo-poliisi-leikkinä.

Niin ikään tämän miehen on oltava erittäin hyväkuntoinen ikään katsomatta ja hänen henkilösuhteittensa tulee olla tasapainoiset niin työpaikalla kuin kotonakin.

Koiranohjaajapoliisin kotiolojen on myös muutoin oltava sellaiset, että hänellä on hyvät edellytykset pitää koiraa.

Entä sitten parivaljakon toinen osapuoli, millainen sen tulee olla, schäferin pennun?

Johtaja Lassila sanoo – Pentuja ei tuoteta poliisikoiralaitoksessa eikä niitä laitokseen ostetakaan. Koiranohjaajaksi koulutettava mies ja laitoksen edustaja sen sijaan valitsevat jostakin kennelistä 6-8-viikkoisen pennun, joka viedään poliisimiehen kotiin.

Tästä valtion omistamasta koirasta tulee kyseisen poliisin nimikko, eikä pennulla ole asiaa poliisikoiralaitokseen ennen kuin vuoden ikäisenä. Silloin se isäntineen saapuu ensimmäiselle kolmen viikon pituiselle kurssille, jolla perehdytään tottelevaisuuteen, jäljitykseen, suojeluun ja alue-etsintään sekä isäntäkoira suhteen rakentamiseen.

Isäntä-koirasuhdetta on tietenkin rakennettu pennusta pitäen, jolloin poliisikoiraksi tarkoitettua schäferiä on muiltakin ominaisuuksiltaan tarkkailtu sen kotiympäristössä.

Tottelevaisuutta ei tulevalta poliisikoiralta ensimmäisellä kurssilla vielä vaadita yhtä millimetrilleen kuin esimerkiksi huipputason palveluskoirilta. Näin sen vuoksi, että poliisikoira myöhemmin pystyisi mahdollisimman paljon itsenäiseen työskentelyyn.

Muutoin nuoren poliisikoiran koulutus on monessa suhteessa samanlaista kuin  palveluskoirienkin koulutus, mutta esimerkiksi jäljitykseen ja suojeluun kiinnitetään luonnollisesti erityistä huomiota.

Koulutustavoitteet saavutetaan lempeillä menetelmillä, johtaja Lassila sanoo. Täällä Ahvenistossa ei tunneta ruoskia eikä piikkikaulaimia. Avainasemassa ovat hyväksynnät ja kieltävät äänensävyt.  Läksynsä oppineesta koirasta on nähtävissä, että se on halukas tekemään isänänsä tahdon mukaan.

Jos koiraa on joskus rangaistava, se on tehtävä heti. Muutoin koulutettava eläin ei tajua, miksi se saa nuhteet. Niinikään mies ei koulutuksessa saa milloinkaan menettää malttiaan kasvatilleen.

- Useimmiten poliisikoiriksi koulutettavat saksanpaimenkoirat ovat uroksia, sillä narttujen on havaittu tiukan paikan tullen olevan pehmeämpää ainesta, Sakari Lassila huomauttaa.

Saksanpaimenkoira uros on fyysisiltä ominaisuuksiltaan valmis poliisikoira vasta kaksi ja puolivuotiaana, siis varsin pitkän koulutuksen ja harjoituksen jälkeen. Tähän aikaan on ehtinyt mahtua useampia kursseja sekä tietenkin jatkuvasti koiranohjaajan ja hänen koiransa välistä hienosäätöä.

Vuodet kokemuksineen ja pidätyksineen tietysti tuovat lisää voimaa ja viisautta  niin poliisikoiralle kuin sen isännällekin. On kuitenkin muistettava, että parhaimmillaankin – viisaimmillaan – saksanpaimenkoira on noin vuoden ikäisen lapsen henkisellä tasolla.

Tämä on totta, niin aiheetonta kuin ihmisen ja koiran henkisten kykyjen vertaaminen sinänsä onkin. Oikein koulutettu poliisikoira oikean isännän  käskyläisenä  kun näet onloistava työkalu, joka pystyy mitä viisaampiin tekoihin lain ja järjestyksen puolesta.