Etsintä Marrasjärvellä

Kadonneen 64-vuotiaan naisen etsintä Marrasjärvellä 27.29.6.2015

Julkaistu POLIISIKOIRA 3/2015 lehdessä

Teksti: Aki Kallatsa, kuvat: Poliisin arkistot ja Tapani Romppainen

  Naisen aviopuoliso ilmoitti häkeen klo 02.30, että hänen puoliso ei ole palannut koiran ulkoiluttamisreissulta. Miehen mukaan vaimo oli lähtenyt ulkoiluttamaan heidän terrierikoiraa klo 20.30. Yllään hänellä oli  pinkki fleece ja punaiset kumpparit.

  N. klo 03.00 aikaan ensimmäinen koirapartio saapuu kohteeseen ja suorittaa lähietsintää sekä haastattelee ilmoittajaa. Tästä alkaakin sitten suuretsinnät. Kenttäjohtaja ilmoittaa yleisjohtajalle tilanteesta ja pyytää saada hälyttää lisää koiria töihin. Tämän lisäksi Vapepalle ja rajavartiolaitokselle lähtee ilmoitus. Rajan helikopteri ilmoittautuu pian tehtävälle ja lähtee haravoimaan aluetta ilmasta käsin.

  Sunnuntain aikana aluetta perkaa 7 poliisikoirapartiota. Myös puolustusvoimat osallistuu etsintään sunnuntaista alkaen. Heiltä on muutama koirapartio ja toista kymmentä varusmiestä.

  Kuulin asiasta sunnuntai-iltana kun Jukka soitti ja kyseli mahdollisuutta lähteä etsinnöille. Kerroin, että olen nuorimman lapsen kanssa kahdestaan kotona ja että aamulla pääsen lähtemään. Tulin Kemin poliisiasemalle aamulla seitsemän pintaan. Valmistelin tavaroita ja ilmoitin partiokaverille, että syö tukevan aamiaisen ja alkaa pikkuhiljaa tulemaan laitokselle.

  Saavuimme Marrasjärvelle klo 11.30 ja kysyimme etsinnän johtajalta, että mihin hän haluaa meidät. Alue oli lohkottu kartalle ja meille osoitettiin alue 67. Piirsimme lohkon myös omaan paperikarttaan ja ajoimme autolla ”kärrypolkua” n. 4km kunnes tie päättyi.

  Kun autosta nousi ulos niin mäkäräiset ja paarmat hyökkäsivät saman tien kiinni näkyvillä olevaan kohtaan. Ei auttanut muuta kuin suihkutella lisäkerros Offin punkki- ja mäkäräsuojaa itseemme sekä koiran mahanaluseen.

  Lähdimme etenemään siten, että partiokaverini Renne kulki alueen reunalla olevan puron vartta huolehtien sen että pysymme kutakuinkin meille osoitetussa etsintälohkossa. Itse kuljin n. 100 metrin päässä Joten Sakko kulki meidän väliä.

  Reilu 1/2h jälkeen Sakko sai ilmavainun ja lähti sitä selvittämään. Hetken kuluttua metsästä kuului selvä koiran ilmaisu. Ensimmäinen ajatus oli, että eihän täällä pitänyt olla muita. Juoksujalkaa kuitenkin ääntä kohti ja siellähän makoili tuntomerkkeihin sopiva henkilö, jonka Sakko oli onnistunut ”herättämään”. Annoimme hänelle ensiapuna vettä ja ravinteita, sekä tietenkin myös sääskimyrkkyä. Oli nimittäin mäkäräiset tehneet pahaa jälkeä liikuntakyvyttömään vanhukseen.

  Maasto oli niin vaikeakulkuista, että mönkijällä ei ollut mitään mahdollisuutta tulla hakemaan kohdetta pois metsästä.  Rajan helikopteri sai paikannettua meidät mutta sekään ei pystynyt laskeutumaan. Helikopterin miehistö kertoi radiolla meille, että käyvät Rovaniemellä vaihtamassa toisen helikopterin. Tässä helikopterissa olisi vinssi, jolla mummo voitaisiin nostaa kyytiin. Meidän tehtäväksi jäi etsiä sopiva aukea josta sitten mummo nostettaisiin kyytiin. Partiokaverini nosti mummon harteilleen ja kantoi hänet ryteiköstä n. 100m päähän pienelle aukealle.

  Helikopteri tuli takaisin suhteellisen pian ja laski vinssillä pintapelastajan alas. Tämän jälkeen Renne ja pintapelastaja paketoivat mummon paareille ja helikopterin miehistö nosti mummon kopterin kyytiin ja kuljettivat hänet sairaalaan.

  Helikopterin poistuessa taivaan rantaan tuli hieno tunne. Olimmeko pelastaneet mummon hengen? Ei muuta kuin ylävitoset kehiin ja Sakolle kehuja hyvästä työstä.