Vuoden Poliisikoira 2019
 |
Vuoden Poliisikoira 2019
Belgianpaimenkoira Malinois Viksu (Suhteellisen Viktor), Itä-Suomen Poliisilaitos
Kolmevuotias Viksu on tasavahva tekijä. Itä-Suomen Poliisilaitoksella työskentelevä Viksu on kaksinkertainen Poliisin partiokoirien suomenmestari sekä hengenpelastaja, josta koiralle on myönnetty myös Suomen Poliisikoirayhdistyksen kunniaviiri. Ihan itsestään koira ei kuitenkaan tuollaiseksi kehity. Jotain on tehty oikein hihnan toisessakin päässä.
- Olen saanut olla Varkaudessa hyvien oppi-isien ohjauksessa, joiden koulutuslinjat ovat menneet yksiin omien ajatusteni kanssa. Olemme pohtineet ja keskustelleet paljon yhdessä ja kehittäneet sen pohjalta uutta.
Nykyään Mikkelin poliisilaitoksella työskentelevä Tarkiainen kehuu myös Mikkelin koiranohjaajien yhtenäistä linjaa. Sama hyvä henki, into ja avoimuus jatkuvat uudellakin paikkakunnalla. Koiria koulutetaan positiivisen vahvistamisen keinoin.
- Olen pyrkinyt ottamaan oppia niiltä, jotka ovat pystyneet oman koiransa kanssa osoittamaan koulutusmenetelmien toimivuuden.
Tarkiaisen kymmenen vuoden kokemus koiranohjaajana näkyy sekin nykyisessä työssä. Sinä aikana on ehtinyt nähdä paljon, tehdä virheitä ja onnistua.
- Olen poiminut itselleni hyväksi havaitsemiani asioita ja menetelmiä, joita olen nyt Viksun kanssa toteuttanut
Tarkiainen alkaa vahvistaa hyvä suhdetta koiraan heti pennusta pitäen. Sen varaan on helppo rakentaa.
- Pari ensimmäistä viikkoa nukun pennun kanssa lattialla. Ruokaa pidän aina mukanani, sillä ohjaajalla tulee olla aina jotain mukavaa tarjottavaa koiralle. Nykyään se on meillä enemmän leikkimistä kuin syömistä.
Viksun kehittyminen pienessä ajassa varsin taitavaksi poliisikoiraksi ei ole Tarkiaista juuri yllättänyt.
- Viksu on jo harjoituksissa osoittanut, että se pystyy tekemään hyviä suorituksia. Töissäkin on ollut tilanteita, että olen ottanut koiran autosta ja se on päässyt ratkaisemaan itsenäisesti koko homman.
Tarkiainen kannustaa, että vaikka tehtävä saattaisi tuntua epätoivoiselta, koiralle kannattaa antaa mahdollisuus sen ratkaisemiseen, jos on olemassa pienikin mahdollisuus koiran onnistumiseen. Toisinaan se vaatii sitä, että ohjaajan on luovuttava omasta ajattelustaan, luotettava etsintätaktiikkaansa ja seurattava koiransa reaktioita.
- Enää en sorru ajattelemaan koiran puolesta. Työ on opettanut, että ihminen voi kadota mihin tahansa. Välillä etsintä on niin sanotusti aivot narikassa kulkemista. Pitää vain luottaa, että koira tekee sen, mihin se on koulutettu.
